Likolahden auringonlasku

Likolahti on eräs mieluisimmista kuvauspaikoistani Kolilla. Vaaran päällä saattaa olla kymmenkunta kuvaajaa jahtaamassa kaikkien tuntemaa kansallismaisemaa. Eipä silti, olen siellä ollut itsekin monen monta kertaa. Uuden ja mielekiintoisen näkemyksen saaminen Kolin huipulta on kovan työn takana. Siksi suuntaan Pielisen rannalle Likolahteen.

Olin paikalla jo tunteja ennen h-hetkeä. Valaistus oli lämpimän oranssi, mutta taivas oli lähes pilvetön. Näkymä Likolahden nuotiopaikalta kohti lahden takana näkyviä Sutkanvaaraa, Käränkävaaraa ja Rintasenvaaraa on helposti tunnistettavissa Kolin maisemaksi ja aina kuvaamisen arvoinen.

Auringonlaskua odotellessani kiertelin Kaupunginniemeä. Puusto on harvaa ja vaihtelevaa, metsän siimeksestä näkyi Matoset saariryhmä. Illan valo oli sävykästä. Oli luksusta istuskella rannan kivillä ja nauttia kahvista ja eväistä.

Jos jotain olen oppinut niin varaamaan riittävästi aikaa kuvaamiseen. Hikisenä, juuri paikalle juosseena voi yleensä vain todeta tulleensa liian myöhään tai sortuu alkeellisiin virheisiin kuvaa sommitellessaan.

Näytti hetken siltä, että värikästä auringonlaskua ei tulisi. Ajattelin jo mielessäni, että pakkaan tavarat laukkuun ja lähden ajelemaan kohti Joensuuta.

Kävellessäni kohti parkkipaikkaa, metsään muodostui hieno valon ja varjon leikki. Uskon, että järven läheisyys ja sen pinnasta heijastuva valo sai aikaan ihmeellisen näkymän. Tästä innostuneena päätin jäädä vielä odottamaan mitä tuleman pitää, vaikka aurinko oli jo laskenut.

Joskus muutokset voivat olla todella nopeita. Jokaiselle, joka on kuvannut illan värejä on tuttu tunne nähdä auton peruutuspeilistä, miten taivaanranta suorastaa palaa punaisena. Kun sitten pysähdyt ja juokset takaisin kuvauspaikallesi, kaikki onkin jo ohi ja taivas on yönharmaa.

Nyt kävi juuri päinvastoin. Väritön taivas muuttui auringonlaskun jälkeen oranssiksi. Korkealle ilmestyneet pilvet savat verenpunaiset reunukset.

Samalla kun valo väheni niin värit lisääntyivät. Taivaalle purjehti alapilviä, jotka saivat uskomattoman voimakkaat värit. Kuvaan ei ole lisätty saturaatiota. Näin upeita pilviä näkee harvoin. Niiden kerroksellisuus  korosti tuota ainutlaatuista näkyä.

Jäähyväiseksi Likolahti tarjosi vielä sinisen hetken.