Paratiisia etsimässä

Valokuvausta harrastava ystäväni Sami kävi talvella hiihtoretkellä Puntarikosken maisemissa. Tutuista maisemistakin voi joskus löytyä yllätyksiä ja niin kävi tuolloinkin. Eteen tuli kanjoni, josta hänellä ei ollut mitään tietoa. Rotkon pohjalla näytti olevan puro.

Lumien huvettua Sami kävi veljensä kanssa tiedusteluretkellä. Paikka osoittautui todelliseksi valokuvaajan paratiisiksi. Rotkon reunoilla oli luonnontilaista ikimetsää ja pohjalla vuolaasti virtaava ja jopa pieniä putouksia muodostava puro.

Sami tietää, että kuvaan mielelläni vanhoja metsiä, joten päätimme lähteä yhdessä kanjonille. Ilman opastusta paratiisiin en olisi päässyt, sillä sen verran märkä ja vaativa reitti on. Puron varrella on vetistä tervaleppäkorpea. Lampareiden punaisesta väristä päätellen maaperässä on rautaa.

Terveleppäkorpi päättyi hyvää lupaavalta näyttävään sekametsään. Kuusten seassa kasvaa koivuja ja haapoja. Lahopuuta on runsaasti niin pystyssä kuin maassakin, siis oikea tikkametsä.

Metsä muuttui sitä komeammaksi mitä pitemmälle puronvartta tunkeuduttiin. Missään ei näkynyt polkuja eikä muitakaan ihmisen hiljattain jättämiä jälkiä. Joskus aikoja sitten täällä on kuitenkin kuljettu sillä puron yltä löytyi kaksi sortunutta siltaa. Olisi mielenkiintoista tietää ketkä noissa maisemissa ovat aikanaan kulkeneet.

Sää oli puron ja metsän kuvaamiseen paras mahdollinen eli lähes pilvinen. Koskipaikkojen kuohutkaan eivät palaneet puhki. Ajoittain aurinko valaisi pieniä plänttejä puron varrella ja silloin oli toimittava nopeasti.

Puronvarsi on paikoitellen helppokulkuista. Tuntui hyvältä kulkea pitkästä aikaa oikeassa metsässä. Samalla silmäyksellä näki eri ikäisiä puita taimista maassa lahoaviin vanhuksiin.

Toisin paikoin kulku oli haastavaa. Puron yli on kaatunut isoja kuusia ja niiden juurakot muodostavat pioneerinkin kadehtimia murroksia. Eteneminen vaati sinnikkyyttä kun vielä rotkon rinteetkin nousivat lähes pystysuoraan. Eteenpäin oli silti päästävä.

Rotkon pohjalla on oma tunnelmansa. Valoa on vähän, mutta se on sitäkin kuvauksellisempaa. Saniaiset olivat työntäneet ensimmäiset spiraalinsa maasta. Muutaman viikon kuluttua maisema on varmaan täynnä uutta vihreää.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että hyttyset olivat jo verta etsimässä. Korvan alla on kesän tulosta kertova kutiava patti.

Lähdimme tutkimaan kahden puron haarasta sitä helpompaa sillä toisen haaran rytö oli mahdotonta kulkea. Täällä näkyi selvästi, miten rotko on syntynyt. Puro on uurtanut tuhansien vuosien aikana hiekkakankaanseen komeat uurot.

Paikoittain jyrkät rinteet ovat romahtaneet ja paljastaneet alla olevat hiekkapenkat.

Jouduimme hyppäämään useaan kertaan puron yli. Ylityspaikan etsiminen tuotti vaivaa, sillä raskaan kameralaukun kanssa hyppiminen tällä iällä ei ole enää läpihuutojuttu.

Puron pohjalla on rinteistä irronnutta hiekkaa, mutta saapas upposi siihen kuitenkin herkästi. Kapeissa kohdissa vettä oli yli saappaanvarren, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi hyppääminen tai keplottelu liukkaita puita pitkin. Huolellisen harkinnan jälkeen ylitykset onnistuivat ilman kastuneita vaatteita.

Oli suorastaan järisyttävää löytää tälläinen luontoparatiisi, joka on linnuntietä ainoastaan kymmenen kilometrin etäisyydeltä Joensuun torilta.