Ørnfløyalta Sommarøylle

Retkiseurueemme täydentyi kahdella aikuisella, kissalla ja koiralla. Edellisen päivän retki oli kohtuullisen vaativa, joten päätimme valita toiselle retkipäivälle kevyen kohteen. Sommarøyta on kehuttu lapsiystävälliseksi kohteeksi komeine hiekkarantoineen. Sopisi siis varmaan myös kissalle ja koirallekin.

Sommarøyalle johtavan sillan pielessä on norjalaisittain nyppyläksi luokiteltava Ørnfløya. Koska kohde on helppo ilman merkittävää kiipeämistä, päätimme aloittaa retkemme sieltä, nousua tulee vain 135 metriä.

Artikkelikuva vastaa edellisessä tarinassani pohtimaani kysymykseen norjalaisten leivänansaitsemisesta. Pienillä pelloilla on heinä jo korjattu, joten karjaa ainakin pitävät. Kylän lahdella näyttää olevan kalankasvatusaltaita ja vuonolla kalastajavene. Yhteysalus puskee kohti Senjan saarta, joten merimiehiä ja turismiin liittyvää väkeä kylässä varmaankin asuu. Kirkosta päätellen löytyy myös pappi ja lukkari.

Pienen nousun jälkeen maisemat sen kuin paranevat. Kallioiden välisessä lammessa kasvaa jotain itselleni tuntematonta vesikasvia joka muodostaa lammen pintaan kauniin, linnun siipeä muistuttavan kuvion.

Valokuvaamisesta johtuen toimin joukon jälkikärkenä, kuten lähes aina. Ørnfløyan huippu on kaksiosainen. Ensimmäiseltä huipulta katsottuna toinen näyttää hankalasti saavutettavalta. Olin jättämäisilläni sinne nousun väliin, mutta huomasin muun seurueen siellä jo olevan. Olisi jäänyt komeat maisemat näkemättä.

Suoraan etelään katsottessa huipulta näkyy Senjan komea siluetti. Sää oli retkeilyyn suorastaan paras mahdollinen, aurinko paistoi, mutta lämpötila oli maltillisesti alle kaksikymmentä astetta. Valokuvaamiseen sää oli vaativa, valaistus ja runsaasti auteretta ilmassa. Taivas värjäsi myös meren pinnan komean siniseksi. Matalikkojen ympärille muodostui vaaleampia laikkuja.

Länteen katsottaessa huomion kiinnittää Sandholmenin rannat, jotka ovat nimensä mukaisesti valkoisia hiekkarantoja. Edessä olevalla luodolla ei ole taloja, mutta sitäkin runsaammin lokinpesiä. Tämä kävi ilmi kun joku hurjapäinen lentäjä teki immelmannin suoraan luodon yllä.

Pidimme evästauon sillan pielessä olevalla levikkeellä. Edellisillalta säästynyt pitza maistui herkulliselta kahvi kyytipoikanaan. Samalle levikkeelle oli majoittunut sekalainen joukko matkailijoita monesta eri maasta. Leirintäalueilla majoittuminen lienee melko kallista, sillä matkailuautoja ja telttoja näkyi vähänkin kelvollisilla eli tasaisilla paikoilla.

Levikkeen vieressä oleva kumpare oli kasvistollisesti kiinnostava. Löysin ilman kummempaa etsimistä vilukoita, yökönlehtiä ja joitain rikkoja. Kumpareen päältä oli hyvä näköala Sommarøylle johtavaan siltaan. Tromssan muiden siltojen tapaan sekin on pitkä ja korkea. Muista silloista poiketen se on yksikaistainen.

Jätimme autot Havfrua Kron pihaan. Kävin kurkkaamassa, löytyisikö krouvin tuotevalikoimasta kunnollista pullaa, sitä ei löytynyt. Sen sijaan kalan ja rasvan tuoksu täytti paikan. Tarjolla olisi siis ainakin fish and chips. Yleisenä huomiona voi sanoa, että ainakaan Tromssan alueen kaupoissa ei ole kunnollista pullaa. Jotain muoviin yksittäispakattuja viinereitä toki löytyy.

Lähdimme kävellen kiertämään saarta. Rannassa näytti olevan jonkin sortin kalatehtaita. Omakotitalot olivat siistejä ja kaikki oman näköisiään. Norjassa ei kaavoittaja varmaan määrää rakentajia yhtä tarkasti kuin Suomessa.

Hiekkarannat olivat upeita, valkoinen hiekka oli hyvin hienorakeista. Poislähtiessämme kävi kaksivuotias matkalaisemme tällä rannalla isänsä kanssa kastautumassa Jäämeressä. Tällöin oli jo alkanut sataa tihuuttaakin.

Kaikki rannat eivät olleetkaan hiekkarantoja. Yksi poikkesi muista merkittävästi. Tuntui kuin olisi kävellyt luumurskan päällä. Ajattelin, että syystä tai toisesta rantaan on aaltojen mukana huuhtoutunut valtava määrä simpukoita, jotka ajan mittaan olivat murskautuneet karkeaksi jauhoksi. Biologityttäreni oikaisi käsitykseni ja kertoi kyseessä olevan jonkin sortin korallimursketta. Toki simpukoitakin murskeen seassa oli.

Laskuvesi paljasti rannan rakkoleväkasvustot. Niiden takana horisontissa näkyy helposti muotonsa perusteella tunnistettava saari.

Sää muuttui kävellessämme nopeasti. Mereltä tuli vuonoon lähes sen pintaa hipovia pilviä. Luvassa oli sadetta, joka jatkuisi koko seuraavan päivän runsaana. Meille tuli kiire Havfrua Krohun syömään sitä fish and chips annosta. Se maistui juuri siltä, miltä sopii odottaa, eli hyvältä.