Retkellä Höytiäisen kanavan suistomaisemissa

Rääkkylän Venturissa paistoi aurinko, kun lähdin ajamaan kameraseuran lauantaikävelylle. Mitä lähemmäs kohde tuli, sitä tummemmaksi taivas muuttui. Aavarannan uimarannan parkkipaikalla odotti tuttu joukko, joka ei pientä sadetta pelännyt.

Lähdimme kohti Noljakan lintutornia. Ruska oli komeimmillaan ja vesikin pysyi vielä pilvissä. Oli mukava kulkea ja etsiä kuvattavaa vanhasta kulttuurimaisemasta. Koivuvaaran tila näyttää olevan hyvissä käsissä, huonoon kuntoon päässyt navetta oli saanut uuden katon ja seinätkin oli korjattu.

Voin kuvitella, miltä täällä näytti silloin kun tila eli kukoistustaan. Kiviaidat ja portit antavat kuvan komeasta menneisyydestä.

Teimme lenkin tilan peltojen ympäri. Tulkitsin että kuvan vanha rakennus on kuivaaja. Vaikka ovi näytti olevan rempallaan, niin katon ryhdin perusteella rakennus on kohtuullisessa kunnossa.

Pellon ympäri kiertää komea kiviaita jonka takana on vanha panentoaita.

Pellon takana oleva metsä ja sen komea ruska toi mieleen japanilaiset puupiirrokset. Pieni tihku korosti jo muutenkin kirkkaita värejä. Auringonpaisteella maisema olisi ollut liian räikeä kuvattavaksi.

Rapiat 150 vuotta sitten järvenlaskijoille sattui melkoinen virhe. Höytiäisen suurjärven vedet pääsivät purkautumaan kaivetun kanavan padon läpi. Järven pinta laski peräti 9,5 metriä. Pari viikkoa kestänyt hurja purkaus vei mukanaan valtavan määrän Jaamankankaan maaperästä. Pyhäselän puolelle muodostui komea delta näistä aineksista. Vettä riitti nostamaan kunnon tulvan myös Joensuun kaduille.

Vaikka tuo hiekkadelta on peittynyt ruovikkoon, sen muoto on yhä selvästi nähtävissä. Aluetta hoitavat pitkäsarviset lehmät pääsevät järven rantaan saakka, koska ruovikon alla on kova pohja.

Yksi retkeläisistä muisteli lapsena kulkeneensa näillä rannoilla ja ne olivat vielä silloin olleet hiekkarantoja. Pohdimme porukalla ruovikoitumisen syytä ja syylliseksi uskoimme vesistöjen rehevöitymistä soiden ja metsien ojituksista johtuen.

Tapasimme matkalla lintutornille työssään ahertavan biologin. Hän oli tullut varhain aamulla virittelemään verkkoja lintujen rengastamista varten. Aamun rankka sade oli kuitenkin viivästyttänyt toimintaa, joten rengastettavaksi oli kertynyt vasta muutamia lintuja.

En ole lintukuvaaja, mutta kun lintutornissa kerran oltiin ja joutsen poikineen tarjoutui kuvattavaksi niin olihan sitä ainakin yritettävä. Paremmin asiasta perillä olevat ihmettelivät vain toisen aikuisen läsnäoloa. Mitä toiselle oli tapahtunut? Poikaset olivat kooltaan isoja mutta väriltään vielä täysin harmaita. Heidän lentokyvystään emme saaneet tietoa.

Sade alkoi sopivasti, kun olimme lintutornin suojassa. Oli mukava syödä mukaan nappaamani eväät ja juoda tuoksuvat kahvit, kun suurimmalla osalla retkeläisistä ei ollut eväitä laisinkaan. Olkoon se heille opiksi ja ojennukseksi. Retkelle on turha lähteä ilman eväitä!

Maisemia tornin huipulta ihaillessamme tuli puheeksi myös jatkosodan aikainen lentokenttä. Suiston hietikko oli niin kovapohjainen, että sekä hävittäjät että pommittajat pystyivät nousemaan ja laskeutumaan siltä. Sami selvitti myöhemmin kentän tarkan sijainnin. Lintutorni oli lähes kahden kiitotien risteyksessä. Kevyet hävittäjät käyttivät kanavan suuntaista kiitorataa ja raskaat pommikoneet rannan suuntaista.

Kameraseuran retkellä kun oltiin, niin puhuttiin tietenkin myös valokuvaamisesta. Kävimme antoisan keskustelun kuvien muokkaamisesta. Niin sanottua luomukuvaa ei nykyisillä kameroilla pysty ottamaan, sillä kameran ohjelmisto tekee valtavan määrän omia ratkaisujaan ennen kuin kuva ilmestyy jpeg-muodossa kameran takanäytölle.

RAW-kuva on nimensä mukaisesti raakakuva, josta kuvaaja tekee oman näkemyksensä kohteesta. Ilman mitään säätöjä kuva on sävytön. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että luontokuvissa pyritään saamaan aikaan paikalla koettu tunnelma. Mutta myös voimakas käsittely hyväksyttiin. Olen ihaillut Paten kuvia Parikkalan patsaspuistosta. Niissä voimakas käsittely korostaa kohteen erikoisuutta hienolla tavalla.

Pysähdyin vielä paluumatkalla kuvaamaan komeaa kiviaitaa ja sen vieressä kasvavia luonteikkaita puita.

3 vastausta artikkeliin “Retkellä Höytiäisen kanavan suistomaisemissa

  1. Joo, siitä käsittelystä riittää mielipiteitä. Taiteilijaystäväni sanoi, että kaikki mikä parantaa kuvaa, on sallittua. Itse harrastan enempi dokumentteja enkä yleensä käsittele kuvia paljoakaan. Joskus on kuitenkin hauska leikkiä, ja silloin voi saada kivojakin kuvia aikaiseksi. Netin kuvaryhmissä näkee hyvin tosikkomaista keskustelua ja toisaalta aivan hirveiksi käsiteltyjä ”iltaaurinkokuvia”, joille niillekin riittää ihailijoita. – Nättejä japanilaisia puita sinulla. Viimeinen kuva on hyvin sympaattinen.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s