Aamukävely Honkaniemessä

Aamuyhdeksältä kokoontui vakiojoukko Joensuun kameraseuralaisia Honkaniemen uimarannan parkkipaikalle. Kävelyn kohteeksi oli valittu Honkaniemi, sillä siellä on sekä kaunis järvenranta että rauhoitettu tervaleppäkorpi.

Ennen auringonnousua valo oli vähäistä ja sinistä. Matolahden takana oleva Vainoniemen metsä oli graafisen sininen ja muodosti värikontrastin edessä olevan keltaisen ruovikon kanssa. Yöllä oli satanut kymmenisen senttiä uutta lunta.

Juuri ilmestyneessä Suomen luonto -lehdessä on Jorma Luhdan upea artikkeli Suohon kätketty aarre. Eräässä kuvatekstissä Luhta toteaa Ensilumen jälkeisenä aamuna mättäiden muodot näkee paremmin kuin kesällä.

Pyhäselän vesi on tänä syksynä ollut erittäin alhaalla joten rannan kivet ovat paljastuneet veden alta. Koskematon lumihanki peitti nyt kivikon. Näkymä toi mieleeni tuon artikkelin ja myös omat muistoni Patvinsuolta.

Kävimme perheen kanssa usein uimassa Honkaniemessä nelisenkymmentä vuotta sitten. Olikohan siellä silloin edes pukukoppia, muistaakseni ei. Väkeä kuitenkin oli kuin Rivieeralla konsanaan. Joskus oli suorastaan vaikea löytää paikka loikoilua varten.

Uimarannalla on juuri nyt käynnissä perusteellinen kasvojen kohotus. Moderneja pukukoppeja on ilmestynyt rantaan ja taaemmas metsikön suojaan kolme puuceetä, joista yksi on liikuntarajoitteisille. Onneksi yhtään graffitia ei ole vielä ilmestynyt seiniin. Hienoa, että kaupunki kunnostaa ulkoilupaikkoja!

Honkaniemi on nimensä ansainnut, sillä ihan rannan tuntumassa kasvaa komeita petäjiä. Silloin nejäkymmentä vuotta sitten maisema rannalta poikkesi merkittävästi nykyisestä. Siilaisenlahden takana ei ollut kuin muutamia kesämökkejä. Nyt ranta on täynnä toinen toistaan suurempia omakotitaloja.

Jatkoimme järvenrantaa pitkin kohti Siilaisenpuroa. Pyhäselän aallot kuluttavat hiljalleen rantaa ja sen seurauksena kaatuu puita järveen. Rantatörmältä sain kuvattua järveen sortuneen männyn lähes ylhäältäpäin joilloin taustaksi tuli jäljistä puhdas hanki.

Kävimme aikanaan lasten kanssa hiihtoretkillä Honkaniemen edustan Selkäsaasessa ja Haapasaaressa. Niihin oli sopivan lyhyt hiihtomatka ja kuitenkin kulkijoita oli paljon vähemmän kuin Kuhasalossa.

Kävin pari vuotta sitten pitkästä aikaa hiihtelemässä samoilla seuduilla. Selkäsaaressa oleva mökki oli entisellään eli joku siellä varmaan kesiään viettää, upea paikka.

Kevättalvella aurinko laskee sopivasti saarten väliin. Hankikeleillä kannattaa suunnistaa Selkäsaareen jos haluaa nähdä auringon laskevan komeaan ruovikkoon.

Siilaisenlahden pohjukan ruovikko on kasvitieteellisesti mielenkiintoinen paikka, siellä kasvaa juurtokaislaa. Se on melko harvinainen ja vieläpä valittu Joensuun nimikkokasviksi.

Täytyy olla kasvien ystävä, että kasvin erottaa ruovikon muiden ruokojen seasta. Muutamia vuosia sitten ruovikkoon vedettiin kaapeli ja näin syntyneelle vapaalle kaistaleelle ilmestyi runsaasti juurtokaislaa. Silloin kävin itsekin sitä ihmettelemässä.

Siilaisenpuron yhtenä alku-uomana on Jaamankankaan Paskolähteestä alkunsa saava Paskolähteen puro. Se virtaa Kyyrönsuon turvetuotantoalueen läpi ja jatkuu Siilaisenpurona Siilaisenlahteen. Kontiolahden kunta on saanut Kunta-Helmi -avustusta Paskolähteen puron ennallistamiseen luonnontilaisen kaltaiseksi lähdepuroksi.

Siilaisenpuro on uurtanut lähellä Pyhäselkää kulkunsa kangasmaastoon. Se näkyy puron voimakkaana meanderointina. Komeat mutkat seuraavat toisiaan ja puron reunat ovat äkkijyrkät.

Siilaisenpuron yli on rakennettu uusi uhkea silta. Ladut on siirretty kulkemaan sen kautta ja vanha silta on purettu. Kävimme katsomassa vanhaa ylityspaikkaa. Jotkut hurjat olivat ylittäneet puron jäätä pitkin, vaikka muutaman kymmenen metrin päässä oli vielä virtauksesta johtuen sulaa vettä.

Uskaltauduin laskeutumaan puron rantaan. Siihen houkutteli jännittävä joulupiparin koristelua muistuttava lumikuvio ruskean jään pinnalla.

Kuvaaminen ja jutustelu oli niin intensiivistä, että kahvit ehdimme juoda vasta autoille palattuamme.