Yöllä satoi vettä. Iltaa kohti sadekuurotkin loppuivat, mutta taivas pysyi pilvessä. Mieli teki lähteä kuvaamaan. Nappasin repun mukaan ja ajoin Kuhasaloon. Tie sinne oli katkaistu, sillä uutta parkkipaikkaa ja tien parannusta vasta aloitellaan. Jätin auton tien varteen kuten parikymmentä muutakin kulkijaa.
Polun varrella horsmat olivat lopettaneet kukintansa. Pohdin miten saada kukintojen komeita muotoja paljastava kuva. Laajakulmalla tausta tulisi auttamatta sekavaksi, joten vaihdoin kameran nokalle 300 millisen telen. Sillä yksittäinen kasvi irtosi taustastaan.
Jätin Kalmoniemen rannat ja Voiluodon rauhaan ja jatkoin Kuhasaloon. Kävin pari viikkoa sitten etsimässä uusia kohteita ja suuntasin nyt niitä kohti. Valoa oli todella vähän mutta aukot oksistossa saivat metsänpohjaan satumaisen tunnelman. Puiden rungoilla näkyi selvä ero valo- ja varjopuolen välillä.
Olin pakannut tapojeni mukaan koko kamera-arsenaalin reppuun, mutta päätin tällä kertaa tietoisesti käyttää vain yhtä kiinteäpolttovälistä objektiivia. Satamillisellä makro-objektiivilla sain helposti säädettyä syväterävyyttä eri kuvauskohteissa.
Koska käytin ainoastaan makroa, katseeni kääntyi myös maanpinnan pieniin kohteisiin. Kuvasin saniaisia ja ketunleipiä. Maassa kontatessani näin kaatuneen kelon vieressä oravanmarjan. Kelon kylki antoi rauhallisen, lähes mustan taustan siemenpallukoille. Otin useita erilaisia kuvia, joista tämä isolla aukolla otettu miellytti eniten.
Kotipihassa pihlaja on täynnä punaisena loistavia marjoja. Haavailin että metsässä voisi hyvällä tuurilla olla pieniä punaisia valopilkkuja. Ei ollut, pihlajia kyllä, mutta niissä ei marjan marjaa.
Kaatunut puu oli jättänyt aukon taivaaseen. Siitä tuleva hento valo sai pihlajan lehdet loistamaan tummaa havutaustaa vasten. Tänne tulen kun ruska alkaa.
Kuuman ja kuivan heinäkuun jälkeen näytti siltä että sieniä ei juurikaan metsiin nousisi. Toisin on käynyt ja väittivätkin radiossa, että on ainutlaatuisen hyvä sato tulossa. Kuhasalossakin sieniä oli runsaasti. Kehnäsieniä oli paikoin isoina rykelminä.
Kannosta ponnistava kanttarellin näköinen sieni pisti kuvaajan polvilleen. Makro osoittautui oivalliseksi valinnaksi.
Kuljin polkujen ulkopuolella keskellä Kuhasaloa. Muut eivät yleensä poikkea poluilta vaan hölkkäävät uutta, leveää reittiä pitkin. Nyt kuitenkin näin kahden aikuisen kulkevan pienen tytön kanssa hentoa polkua pitkin.
Olin kontillani kuvaamassa kahta männyn runkoa. Kulkijat muuttivat äkisti suuntaa parinkymmenen metrin päästä minusta. Mitähän mahtoivat ajatella, saattoivat jopa pelästyä.
Kävin kurkkamassa, missä vaiheessa uuden parkkipaikan rakentaminen on. Siitä on tulossa varmasti iän peli, sillä maata oli kaivettu todella paljon. Paikalla oli syvä monttu jota voisi luulla uuden maauimalan pohjaksi.
Minä toljotin monttua ja aitauksessa olevat lampaat joukolla minua. Tulivat oikein kuvattaviksi ajattelin. Kaivoin kameran esiin mutta siinä vaiheessa kun olin valmis ottamaan kuvan lampaat näyttivät jo parhaan puolensa.
Paras osa retkestä oli vielä kokematta. Ohitin metsässä näkemäni seurueen matkalla luostarin muistomerkille. Yllättäen kuulin tytön kirkkaan äänen kysyvän Mitäs pappa. Sain selittää tarkasti mitä olin ollut tekemässä. Olivat nähneet minut metsässä ja arvelleet karhuksi.
Löytyi ne pihlajanmarjatkin.
Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin 