Usva-aamu Patvinsuolla

Kello soi neljältä. Vein työtä tekevät junalle viideksi ja jatkoin lennosta kohti Patvinsuota. Aikomuksenani oli kuvata usvaa ja auringonnousua Teretinniemellä.

Joensuussa sataa tihuutti eikä usvasta ollut tietoakaan. Uimaharjua lähestyessäni pilvet rakoilivat ja taivaanranta alkoi punertaa. Mielessäni alkoi pyöriä vanha renkutus, jonka sanat menevät jotenkin näin: Tulit liian myöhään kovan onnen mies. Tulit liian myöhään otsasi on hies.

Pysähdyin Lahnasuon reunalle. Suolla oli usvaa, mutta auringon noususuunta oli kuvaamiseen epäedullinen. Ei auttanut kuin kiirehtiä eteenpäin. Tiesin nyt, että Terettiin en ehtisi.

Laskeskelin, että Surkansuolla auringon noususuunta saattaisi olla suotuisa. Pistelin puolijuoksua pitkospuilla kohti suota. Artikkelikuvan otin heti suon reunasta. Ehdin perille juuri sopivasti, joskin otsani oli hies.

Usva hälvenee yleensä melko nopeasti auringon noustua. Aikaa kuvaamiseen oli alle tunti. Kuvattavaa riitti niin paljon, että kiire tuli. Objektiivia oli vaihdettava kerta toisensa jälkeen, kun uusi näkymä ilmestyi valon ja usvan vaihdellessa.

Suolla näkyi jo syksyn värit. Sen sijaan lehtipuissa niitä ei näkynyt. Ei voi kuin ihmetellä, miten hienosti värit sointuvat luonnossa toisiinsa. Matalalta tuleva valo korosti ruohomättään muotoa.

Vaelsin edestakaisin pitkoksilla, kun etsin sopivaa kuvakulmaa. Pitkosten huono kunto tuli huomattua konkreettisesti. Olin muutaman kerran nyrjäyttää nilkkani, kun lankku petti jalan alta. Rahan puute näkyy jo kansallispuistoissakin. Onneksi laavuja ei sentään ole Patvinsuolla poltettu.

Valaistus muuttui lähes pastelliksi, kun ohut pilviverho peitti auringon heti nousun jälkeen. Pilvet auttoivat myös usvan säilymisessä.

Valon nopeaa muuttumista kuvaa, että yllä olevan ja alla olevan kuvan ottohetkillä on eroa ainoastaan pari minuuttia. Usva on alkanut hälvetä ja valo on vastaavasti kovempaa.

Suon kirkkaat värit ja raikas ilma tekivät tunnelman kuulaaksi. Muistan lapsena nauttineeni juuri tuosta kuulaudesta. Joinain vuosina tuota tunnetta ei ole tullut. Vai olenkohan vain unohtanut ne hetket mielensäpahoittajamaisesti.

Ilman lämpötila oli alle kymmenen astetta. Otin onneksi ohuet kuvaushanskat mukaan lähtiessäni.

En muista, kuka kuvausystävistäni sanoi, että viimeinkin tylsä kesävihreys muuttuu  syksyn väreihin. Olen tuosta täysin samaa mieltä.

Tunnen kasveja omasta mielestäni kohtuullisesti. Todellinen musta aukko tiedoissani on sarojen kohdalla. Mikähän niistä värjäsi suon pinnan lähes okran väriseksi.

Olin jo lähdössä pois, kun huomasin kasteen esiin tuomat lukemattomat hämähäkinverkot. Kun vielä valo oli suotuisa, niin retki sai arvoisensa päätöksen.

Eväät kävin syömässä Kurkilahdessa. Eväänä oli kropsua, sillä olenhan kotoisin Kurikasta.

Kurkilahdessa retkeilijät olivat vasta heräilemässä. Rantaan pystytetystä teltasta kuului hento kuorsaus. En voinut olla ajattelematta, mistä myöhään nukkujat jäävät paitsi. On toki myönnettävä, että tätä kirjoittaessani hiukan väsyttää.