Katajapuron putous Ilomantsissa

Kävin vuosia sitten hiihtäen ihailemassa Ilomantsin Katajapuron putouksen kevätkuohuja. Tällä kertaa olin liikkeellä jalkapatikassa. Edellisestä reissusta mieleeni jäi paitsi upea putous myös kaunis metsä ja puron lähellä piilotteleva viihtyisä laavu.

En muistanut tarkaan mistä polku putoukselle lähtee ja niinpä ajoin aina Haapajoen sillalle asti. Sillan kupeella oleva laavu on siistissä kunnossa. En kuitenkaan jäänyt sinne istuskelemaan vaan ajoin pätkän matkaa takaisin kartasta löytämälleni polun lähtökohdalle.

Alku ei näyttänyt hyvältä. Polku hävisi hakkuuaukiolle. Sinne oli kuitenkin laitettu pieniä punaisia nauhoja reitin merkiksi.

Polku sukeltaa aukolta nuorehkoon metsään, mutta mitä lähemmäs putousta tullaan sitä enemmän metsä alkaa muistuttaa muistikuviani. Laavua en löytänyt, ainoastaan tulipaikan siitä missä laavu muistaakseni oli. Muistini sopukoista välähti lehtiartikkeli jossa kerrottiin laavun purkamisesta. Syytä purkamiseen en muista enkä ymmärrä.

Putouksen kumu kuuluu kauas. Vesi on korkealla ja näkymä purolle tullessa on erämainen. Illan valo oli vielä melko kova, mutta onneksi tiheä puusto siivilöi tienoon lähes varjoisaksi.

Putous on upea kuten artikkelikuvastakin näkyy. Kuljin pitkin putouksen niskaa etsien hyviä kuvakulmia. Silmäkulmassa välähti outo väriläikkä aivan veden partaalla. Valo osui hetken syksyiseen koivunlehteen. Ehdin juuri ja juuri asetalla jalustan ja laukaista kameran ennen kuin hetki oli ohi.

Virtaavan veden kuvaaminen on haasteellista. Mietin millainen valotusaika tuo parhaiten esiin veden liikkeen. Kokeilin monia erilaisia aikoja. Lyhyt aika jähmettää veden virtauksen ja pitkä saa sen näyttämään sumulta.

Valokuvaoppaissa opastetaan kuvaamaan putouksia pilvisellä säällä. Nyt oli kuitenkin täysin pilvetön taivas. Veden kirkkaan valkoiset kuohut ylivalottuvat helposti, joten kuvat on valotettava huippuvalojen mukaan. Nykyiset kameroiden kennot sietävät uskomattomia kontrasteja.

Kaahin jyrkkää rinnettä putouksen alle katsomaan Haapajoessa olevan Katajakosken kuohuja. Tunnelma oli keväisen heleä. Lämmin sää oli saanut koivut avaamaan hiirenkorvansa vaalean vihreiksi pikkulehdiksi. Näyttää siltä että heleät värit muuttuvat tänä keväänä nopeasti raskaan vihreiksi.

Keväistä tunnelmaa tuli nostattamaan lähipuuhun lennähtänyt käki. Kukunta tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Kuvasin koskea vastavirtaan useilla eri valotusajoilla. Veden valtava värikirjo tuli parhaiten näkyviin vähän pitemmällä valotuksella. Tarkkaan katsomalla voi kuitenkin nähdä myös lentävät vesipisarat.

Evästelyn jälkeen lähdin kulkemaan vastavirtaan Katajapuron vartta pitkin. Vaikka maasto tuntuu varsin tasaiselta voi virtauksen voimakkuudesta päätellä muuta. Sama näkyy runsaana vaahtona veden pinnalla. Kuplajono teki kauniita kuvioita jotka näkyivät mukavasti kirkaassa sivuvalossa.

Polku ei näytä kartan perusteella jatkuvan puron yli. Joku on kuitenkin tehnyt hienon sillan puron yli kaatuneesta kelosta. Puron eri puolilla oleviin puihin oli sidottu kunnon kaidepuu.

Vaikka polun alku oli hakkuuaukeasta johtuen masentava oli selvästi haluttu helpottaa putoukselle pääsyä. Muutamiin ojan ylityksiin oli lyöty pystyyn ylittämistä helpottavat tukipuut.