Vietimme vapun mökillä Venturissa vaikka sääennusteen mukaan oli tulossa sadetta ja kylmää. Perjantai-ilta oli kuitenkin vielä aurinkoinen ja lämmintä lähes kymmenen astetta. Mökkimme on Pyhäselän Piimälahden rannalla. Järvi oli jäässä ja vain parin metrin kaistale oli vapaana.
Pihamaa kukki sinisenä sinivuokkoja. Niiden kuvaaminen on jokakeväinen riitti. Vaikka kuvia on kertynyt satoja ellei jopa tuhansia, niin aina innokkaasti käyn makaamaan niiden eteen. Yritän tietysti etsiä uusia näkemyksiä. Vastavaloon sain mielestäni jotain uutta aikaan.

Mökkitonttimme on pieni mutta kuvattavaa siellä riittää. Maisema muuttuu jatkuvasti valon ja vuodenajan mukaan. Jos asuisin ympäri vuoden mökillä, täyttyisi tietokoneeni muisti lukemattomilla samasta kohdasta otetuilla kuvilla. Voisi ajatella, että onko moisessa mitään järkeä. Tsekkiläinen valokuvaaja Josef Sudek kuvasi pääasiassa omaa pihaansa ja ikkunalle asettelemiaan kukkasia. Sudek on yksi valokuvataiteen suurista nimistä.
Rannan ruovikkoa valaisi lämmin iltavalo ja taustaan toi elävyyttä varjossa olevien puiden takana näkyvät valoisammat rungot. Innostuin ottamaan lähikuvan ruovikosta kaksoisvalotuksella. Ensimmäisen otoksen tarkensin ruokoihin ja toiseen muutin tarkennuksen niin että ruo’ot tulivat epätarkoiksi.


Kuulin mökkipihaan teerien pulputusta. Ääni tuntui tulevan jäältä. Hain kiikarit ja jäällä oli todellakin viisi teertä, kolme kukkoa ja kaksi kanaa. Huomasin lintuja tiiraillessani että jäälle oli nousemassa usvaa. Saunan lämmitys sai jäädä tuonnemmaksi. Lämmintä vaatetta niskaan ja kamera jalustalle tilanteen kehittymistä odottamaan.
Usva lipui selältä kohti Piimälahtea. Laskeva aurinko värjäsi usvan ja maiseman kauniisiin pastellisävyihin.

Ilta jatkui upeana. Johtuneeko keväästä ja vapun läheisyydestä että värit sekä taivaalla että järvessä olivat voimakkaat. Jää oli vielä tumman sinistä, vaikka selvästi jo puikkoontunutta. Taivas värjäsi vastaavasti veden lämpimän oranssiksi.
Ilta kylmeni ja huomasin jään ja avoimen veden rajapintaan muodostuvan lähes silmissä jääpiikkejä. Talviturkin saisi siis heitttää ainakin lähes nolla-asteiseen järveen.


Järvi oli aamulla ohuessa jääriitteessä rantoja myöten. Pilvet haijastuivat sulkamaisestä jäänpinnasta. Odottelimme ystäviämme varsinaisen vapun viettoon. Luvassa olisi varmasti myös runsaasti valokuvaamista mikäli vanhat merkit pitäisivät paikkansa.
Vappuaaton aatto oli tuulinen ja kylmä, mutta aurinko jaksoi vielä paistaa pilvien välistä. Aika kului taas sinivuokkoja kuvatessa.

En ole lintukuvaaja. Se vaatisi aivan toisenlaista kalustoa ja ennen kaikkea toisenlaista luonnetta. Siitä huolimatta läheltä kuuluva joutsenten törähtely sai mielenkiintomme heräämään. Hiivimme rantaan ja siellähän oli kaksi joutsenta selvästikin kosintapuuhissa. Onhan se komeaa katseltavaa. Kuvista tuli juuri sellaisia kuin odotinkin. Lintukuvaajat ovat kyllä asia erikseen.

Vappuaatto valkeni hyisen kylmänä ja sateisena. Aamupalalla istuessamme rannan sulaan laskeutui viisi uiveloa. Koiraat ovat ehkä komeimpia lintuja joita olen nähnyt. Oli mukava seurata lämpimästä mökistä niiden sukeltelua jään reunalla. Ilmeisesti syötävää löytyi. Innostuimme sen verran edellisen päivän joutsenista, että kävimme niitä vielä kyttäämässä sateen tauotessa hetkeksi.
Jätettyämme joutsenet omaan rauhaansa, siirryimme lähirannalle rupikonnajahtiin. Muutamia päiviä aiemmin sää oli vielä lämmin ja aurinkoinen ja lahukassa kävi mahdoton kuhina ja kurnutus. Kaislikon seassa näkyi nytkin liikettä, mutta sammakoita ei näkynyt, sen sijaan melkomoinen hauki oli syömässä kutua. Pääsimme hiipien lähietäisyydelle. Meidät havaittuaan se lähti kuin ammuttuna.
Vaikka konnia emme löytäneetkään, oli veden alla muuta kuvattavaa. Polarisaattori objektiivin edessä poisti liiat heijastukset ja paljasti vedenalaiset näkymät.


Vappupäivä oli aurinkoinen mutta yhä kylmä ja tuulinen. Lopettelimme vapun vieton samoissa merkeissä kuin aloitimmekin, kuvaamalla sinivuokkoja. Toki olimme aina välillä nauttineet herkullisistä aterioista ja keskustelleet syvällisesti maailman menosta. Vietimme monipuolisen ja raikkaan vapun.

Sinivuokon värikkäät lehdet ovat kivat. Minulla tuollasesta yrityksestä tulisi sotku. – Oi, voi, uiveloita. Olen odotellut niitä meidän rantaan. Toiveissa jatkuvasti hyvä kuva koiraasta juhlapuvussaan. – Se tässä keväässä stressaa kuvaajaa, että ei tahdo ehtiä mukaan. Kaikki tapahtuu nopeasti, ja pitäisi olla yhtä aikaa siellä ja täällä. Ehkä pitäisi keskittyä mökkipihaan. – Meillä ei ole rupikonnia, mutta viitasammakoita on. Nekin ovat kuvauksellisia sinisissä kutuasuissaan. – Viimeinen sinivuokkokuvasi on hellyttävä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Uivelo koiras on kyllä upea. Syksyllä mökkirantaan pöllähti yllättäen iso parvi uiveloita. Harvoin niitä näkee.
TykkääTykkää
Oi miten upeita kuvia olet taas saanut yksinkertaisimmistakin asioista! Hienoja nuo vedenalaiskuvat, ei tosiaan edes heijastukset paljasta, että ollaan veden alla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kylmyydestä huolimatta oli hieno vappu!
TykkääTykkää
Hienoja sinisiä jääkuvia. Sininen on aina ollut vaikea väri niin filmi- kuin digiaikaan kuvissa. Sinivuokkojen kuvaaminen kertoo esimerkin em. kommentista. Jotenkin kukat ovat aina liian violetteja.
Kyllä 300 mm käy hyvin lintukuviin ja K1 täyskenno antaa luvan rajata rajusti kuvaa. Linnun täytyy olla vain tarpeeksi lähellä, ja yleensä ei ole.
TykkääLiked by 1 henkilö
300 mm käy hyvin myös kasvikuviin!
TykkääTykkää
Oli mukava lukea Venturin ja Piimälahden keväisistä tapahtumista Pyhäselän rannalla. Ja katsella moni-ilmeisiä kuvia. Luonto on ihmeellinen. Kiitos.
TykkääLiked by 1 henkilö