Aamun Karjalaisessa oli otsikko Lauantain ylin lämpötila Pohjois-Karjalassa voi olla kylmin vuosikymmeniin, oli siis Joensuun kameraseuralaisten aika lähteä lauantaikävelylle. Lunta oli satanut yön aikana noin kymmenen senttiä ja sitä tuli vinhan pohjatuulen saattelemana vielä lähtiessämme kohti Linnunniemen huvilaa.
Heti alkumatkasta saimme seuralaiseksemme punarinnan. Se pomppi oksalta oksalle vain muutaman metrin päässä. Muuttolinnuilla on edessä haastava viikko, sillä lämpötila pysyy nollan tienoilla ja aina välillä räpsähtää hieman lunta.
Pääsin harrastamaan vahingossa myös lintukuvausta sillä punarinta parkkeerasi valmiiseen sommitelmaani juuri oikeaan paikkaan. Harmi, että taskustani ei löytynyt pähkinöitä palkaksi.
Järvi lainehti vapaana ja jäätä oli ainoastaan kapeassa rantavyöhykkeessä. Lumisade peitti Pyhäselän kaukaisen vastarannan. Lähellä kelluvat väylämerkit toivat väriä minimalistiseen maisemaan.
Linnunniemi oli jo 1800-luvun lopuilla äveriäitten joensuulaisten suosima huvilayhteisö. Linnunniemen huvila valmistui vuonna 1879. Sen rakennutti luutnantti Axel Axelsson. Rakennus on kolmekerroksinen, ja asuinhuoneita siinä on peräti 14. Huvilan ympärille on aikanaan istutettu tammia, jalavia ja hopeapajuja. Vuonna 1973 huvila siirtyi Joensuun kaupungin omistukseen. Huvila pääsi rappeutumaan pahasti sillä sitä pidettiin pitkään kylmillään.
Vuonna 2006 Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymä osti huvilan tontteineen Joensuun kaupungilta yhden euron kauppahinnalla. Rakennus kunnostettiin oppilastyönä, ja nyt se on upea näyte entisten rakentajien ja myös nykyisten korjaajien taidosta.
Olen asunut Joensuussa lähes puoli vuosisataa ja retkeillyt usein Linnunniemen maisemissakin. Niemeä kiertävä rantareitti on kuitenkin jostain syystä jäänyt minulta kulkematta. Olisin jäänyt paljosta paitsi, jos olisin jäänyt kotiin sään säikyttämänä.
Rannan tervalepät ja märälle jäälle satanut uusi lumi muodostivat upeita näkymiä. Yhdessä pohdittiin, että näitä yksityiskohtia voisi jäädä kuvaamaan koko päiväksi.
Jokainen joka on lukenut juttujani tietää, että vanhat puut ovat rakkain kuvauskohteeni. Ja niitähän Linnunniemessä riittää. Ei voi kuin ihmetellä, miten vanhat metsät ovat säilyneet ainakin pieninä pläntteinä aivan Joensuun keskustan tuntumassa.
Lauantaikävely oli tällä kertaa sekä kulttuuri- että luontoretki. Polku johti Linnunniemen huvilan jälkeen sen naapurissa olleen Kankaanrinnan huvilan raunioille. Komeasta huvilasta on jäljellä enää kivijalka.
Kauppias Wille Hämäläinen hankki huvilatontin vuonna 1904 ja rakennutti sinne huvilan. Kankaanrinnalle se siirtyi vuonna 1921. Jatkosodan aikana huvilassa oli majoitettuna suomalaisia lentojoukkojen sotilaita.
Raunioiden edessä oleva opastekyltti kertoo, että toukokuun viimeisen päivän vastaisena yönä 1942 huvilassa syttyi tulipalo. Vainoniemen upseerikerholla oli vietetty luutnantti Lassi Rädyn läksiäisiä, ja juhlien päätyttyä oli menty nukkumaan majoitustiloihin. Kello 1.40 saapui palokuntaan ilmoitus Kankaanrinnan huvilalla riehuvasta tulipalosta. Kaksi sotilasta kuoli.
Kankaanrinnan huvilalta jatkoimme Männikköniemen kesäkodin maisemiin. En löytänyt huvilasta muuta tietoa kuin että se on nykyään Joensuun seurakunnan omistuksessa ja nimensä mukaisesti pääasiassa vain kesäkäytössä.
Huvilalle johtavaa tietä reunustaa komea kiviaita, joten ikää tälläkin paikalla lienee varsin paljon.
Linnunlahdelle perustettiin vuonna 1985 yli 70 hehtaarin suuruinen puulajipuisto. Kymmenien istutettujen puulajien lisäksi alueella on alppiruusuja. Takatalven yllättämät rodot näyttivät surkeilta, mutta muutaman kuukauden päästä ne ovat täynnä erivärisiä upeita kukkia.
Lauantaikävelyn viimeinen kohde oli Vainoniemen huvila. Sen rakennutti vuonna 1908 Simon Arvid Neppenström ja suunnitteli arkkitehti arkkitehti Otto Weckman. Vainoniemi on harvinainen jugend-huvilakokonaisuus ympäröivine puistoineen.
Muutimme Joensuuhun 45 vuotta sitten. Muistan, että ensimmäisen retken teimme juuri tämän huvilan maastoon. Noista ajoista se on muuttunut hyvään suuntaan. Rakennus ja sitä ympäröivä puutarha on korjattu entiseen loistoonsa. On huolestuttavaa, että kaupunki on rahapulassaan laittanut myös tämän upean kulttuurikohteensa myyntilistalle.
Kahvi ja herkut maistuivat taas Jokiasemalla retken päätteeksi. Herkuttelun lomassa pohdimme, että kävelemällemme reitille saisi suunniteltua mielenkiintoisen kulttuuripolun. Näkemistä riittäisi ja kävellessä voisi oppia jotain uutta historiasta jos saatavilla olisi kunnollinen opas. Huomasin tätä kirjoittaessani, että tiedon etsiminen näistä huviloista ja niiden entisistä asujista ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista.