Hossasta on lyhyt matka Närängänvaaran ikimetsään jonka olin sijoittanut retkiohjelmaamme. Sopivasti ennen matkan alkua postilaatikkoon kolahti uusin Latu & polku -lehti. Siinä oli mainio artikkeli ”Kainuun ja Koillismaan aarteet”. Jouni Laaksonen kirjoittaa ”Kuitenkin vielä mahtavampi elämys on aloittaa retki Hyöteikön parkkipaikalta.” Artikkelin mukaan siellä olisi keloja, liekopuita ja kilpikaarnaa. Parempaa suositusta on vaikea keksiä, joten lähdimme tutkimaan Hyöteikön ihmeitä.
Hyöteikön parkkipaikalle ajetaan melko pitkä matka kapeaa metsäautotietä pitkin. Polun pää löytyy helposti ja pian se puikahtaa suon keskellä olevalle särkälle. Täältä löytyy juuri sitä mitä lehtijutussa luvattiin.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2421.jpg?w=1024)
Särkältä polku jatkuu Hyöteikönsuon pitkoksille. Neljän kilometrin päässä oleva Närängänvaara näkyy komeana vähäpuustoisen aapasuon takana. Suunnilleen pitkosten puolivälissä olevalle lintulavalle on pääsy estetty narulla sillä yksi lavan lattialankuista on poikki. Jäimme hetkeksi istumaan lavan portaille ja ottamaan hörpyt vettä.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2430.jpg?w=1024)
Suon pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja melko uudet, mutta ennen Suojoen sillalle saapumista ne olivat kallistuneet. Ylitys vaati tasapainoilua. Pitkoksilta putoaminen olisi johtanut kunnon kastumiseen sillä suo oli tältä kohtaa todella märkä.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2435.jpg?w=1024)
Närängänvaaran huipulle johtaa sorastettu, paikoin melko jyrkkä polku. Vuokratuvan pihamaa oli puhkeamassa kukkamereksi. Voi vain kuvitella miltä siellä näyttää viikon kuluttua.
Tapasimme pihapiirissä viitasaarelaisen pariskunnan. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja ihastella näkymiä. Mikä hämmästyttävintä, kummatkin olivat Pentax -kuvaajia!
Vaikka päivä oli aurinkoinen ja tuulinen niin jostain pihapiiriin oli ilmestynyt melkoisesti mäkäriä.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2453-edit.jpg?w=1024)
Jatkoimme vuokratuvalta kohti Kirkkokalliota. Polku kulkee vanhassa kuusimetsässä. Kauemmaksi jäävällä kalliolla on myös vanhoja aihkeja ja keloja. Mäkäriä ja hyttysiä hämyisässä metsässä oli vielä enemmän kuin avoimessa pihapiirissä.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2457.jpg?w=1024)
Yhdeksänsylenkalliolta avautuu upea maisema. Valo sattui olemaan paras mahdollinen kuvaamiseen eikä tarvinnut pitää edes hoppua. Suolla näkyy hienosti pitkokset, joita pitkin tulimme Närängälle ja joita kohta myös lähtisimme paarustamaan kohti autoa.
Kun tarkkaan katsoo kuvaa, voi nähdä myös lintulavan, jonka portailla huilasimme tulomatkalla.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2477.jpg?w=1024)
Oli onnekas sattuma, että lähdimme Hyöteikösuon kautta Närängänvaaralle emmekä lyhintä reittiä vaaran alla olevalta parkkipaikalta. Retkeen oli kulunut koko päivä ja valon suunta särkällä oli tietenkin muuttunut. Valokuvaaminen oli nyt huomattavasti antoisampaa kuin aamulla.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2500.jpg?w=1024)
Palaan syksyllä kuvaamaan näitä maisemia ja toivottavasti ruska on silloin parhaimmillaan.
![](https://valokuvialuonnosta.wordpress.com/wp-content/uploads/2024/06/hegp2505.jpg?w=1024)